Featured Slider

Puhutaanko hetki synnytystoiveista?

Synnytystoiveet on asia jotka ovat ajoittain pinnalla odotusryhmissä. Äitiysloman lähestyessä olen itsekin ruvennut miettimään onko minulla tällaisia toiveita. Toisilla lista saattaa olla pitkä, toisilla lyhyt ja yksinkertainen.  Itselläni tilanne on toisenlainen, vaikka olen uudelleen synnyttäjä en ole oikeastaan koskaan kyseistä listaa tehnyt tai sen enempää ajatellut. Minulla ei oikeastaan ole kokemusta normaalisti etenevästä raskausajasta tai synnytyksestä. Minulla ei ole oikeastaan kokemusta mistään normaalista mikä liittyy raskauteen tai vauvan/vauvojen ensimmäiseen vuoteen.


Miettiessäni omia synnytystoiveitani ne ovat oikeastaan varsin yksinkertaisia.

  • Vauvan synnytys alateitse, jos se on mahdollista.
  • Lapsen saaminen ihokontaktiin/rinnalle heti syntymän jälkeen.
  • Kivunlievityksenä ilokaasu, epiduraali, lämpöpussi, kuuma suihku/amme, särkylääke.

Koska taustalla on edellisessä raskaudessa alkava raskausmyrkytys ja b-vauvan syntyminen hätäsectiolla minulle tullaan tekemään synnytystapa-arvio äitipolilla. En siis tällä hetkellä edes tiedä saanko synnyttää alateitse. Toiseksi vauva on tällähetkellä mahassa poikittain, joten jos hän ei suostu kääntymään ajoissa, voi suunniteltu sectio olla edessä senkin puolesta.


Synnytystä lähestyn taustani vuoksi hyvin avoimin mielin. Kaksosten synnytys oli hyvinkin kontrolloitu. Synnytyksen aikana en saanut syödä enkä oikeastaan hirveästi juodakaan sectio"uhan" ollessa päällä. Kalvojen puhkaisun jälkeen kerkesin saamaan vain muutaman oikeasti kipeän supistuksen ennen epiduraalin laittoa. Synnytin a-vauvan selin makuulta ja b-vauvan hätäsectiolla. Synnytyssali oli täynnä kätilöitä, hoitajia ja lääkäreitä. Koska b-vauvalla oli hätätila päällä a-vauvaa synnyttäessä en koskaan saanut kumpaakaan vauvaa syntymän jälkeen ihokontaktiin. Näin vauvat ensimmäisen kerran vasta 4,5 tuntia heidän syntymästä. Siksi yksi tärkein toiveeni onkin saada lapsi rinnalle heti hänen synnyttyä, jos se vain on mahdollista.

Kuva Pixabay

Mikäli synnytys päätetään tehdä sectiolla olen sen asian kanssa täysin ok. Tiedän aiemmasta kokemuksesta miten edistää sectiosta toipumista. Eikä edellinen synnytys jättänyt minulle traumoja. Luotan lääkäreiden ja kätilöiden arvioon tehdä parhaat ratkaisut minun ja vauvan kannalta.

Minkälaisia synnytystoiveita teillä on ollut?

Olipa kerran Tinder Surprise

Aikaa on jälleen vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta. Kuukaudet ovat kuluneet ja vuosikin on vaihtunut. Ajatuksena on ollut monta kertaa palata takaisin bloggaamisen pariin ja nyt taitaa  vihdoin olla sen aika.


Viime vuosi oli mullistava monella tavalla. Edellisen postauksen jälkeen täytin kolmekymmentä vuotta, aloitin autokoulun ja heinäkuussa sain ajokortin. Samaan rytäkkään vaihdoin työpaikkaa ja muutimme heinäkuun lopussa kimpsut ja kampsut miehen kotiin. Syksyllä meidän salainen haave näytti vihdoin saapumisen merkkejä ja raskaustestiin piirtyi kaksi viivaa. <3


Meille on siis tulossa vauva <3 Raskausviikkoja on takana jo 24 ja äitiysloman alkuunkin enää alle pari kuukautta. Alkuraskaudesta kärsin aivan kamalasta pahoinvoinnista ja olinkin useamman viikon poissa töistä. Vihdoin raskausviikolla 19 alkoi pahoinvointi loppua ja olenkin nyt saanut olla jo parisen kuukautta takaisin töissä. 

Niskaturvotus ultrassa heräsi myös huoli, kun saimme Trisomia 21 riskiluvuksi vain hieman viiterajan ylittävän lukeman. Itselläni oli jostakin syystä tunne juuri Downin Syndroomaan liittyen ollut jo useamman päivän ennen ultraa ja tästä syystä sairaaalan ylilääkäri määräsi meidät NIPT-kokeeseen. Uskon, että ylilääkärin päätökseen vaikutti myös aikaisempi kokemukseni lapsen sairastumisesta vakavasti syntymän jälkeen. Saimme Nipt-kokeen tulokset ja sen puolesta kaikki näyttäisi olevan kunnossa. Myöskään rakenneultrassa ei löydetty poikkeavuuksia <3


Toukokuun 21 päivä meidän pienellä prinssillä on sitten laskettuaika. Lähempänä laskettua-aikaa täytyy mennä sitten synnytystapa-arvioon, missä selvitetään pystynkö synnyttämään alakautta. Olen useaan kertaan sanonut kuinka tämä yhden vauvan odotus on niin erilaista. Tyttöjen aikaan kävin 1-2 viikon välein äitipolilla ultrattavana ja näissä väleissä ajoittain neuvolassa. Nyt käyn neuvolassa rutkasti enemmän kuin tyttöjen aikana ja äitipolikäyntejä tulee raskauden aikana vain kolme. Silti koen, että tämä raskaus on ollut moninveroin rankempi kuin tyttöjen odotus, tai sitten vain aika kuultaa muistot.

Monta ajatusta on jo mistä haluaisin kirjoitella. Tarkoitus on esitellä ainakin meidän lastenvaunut, vauvahankintoja, mahdollisesti myös meidän perheautot. Myös koti on miehen käsisssä kokenut muodonmuutoksia ja niistäkin olisi tarkoitus jotain materiaalia julkaista. Mistä te haluaisitte lukea? Toiveita saa heittää kommenttiboksiin, Facebookissa tai Instagramissa.

Parisuhdeaikaa Paukanevan pitkospuilla

Sunnuntaina päätimme lähteä extemporee nauttimaan ihanasta auringonpaisteesta Paukanevan luontopolulle. Pakattiin reppuun vesipullo, kamera ja Drone. Jälkiviisaina haaveilimme kodalla paistetuista makkaroista, mutta vaikka emme niitä saaneetkaan niin reissu oli silti onnistunut.


Ilma oli mitä mahtavin, aurinko paistoi ja pieni tuulenvirekin oli pääasiassa lämmin. Parkkeerasimme auton Lehtisalon levähdyspisteelle ja kävelimme sieltä lintutornille ja takaisin. Matkaa tälle reitille kertyi noin viitisen kilometriä. Pari tuntia vierähti aivan siivillä ja varmasti vielä hieman myöhemmin keväällä täällä voisi vierähtää pidempikin tovi lintuja bongaillessa. Nyt näimme vain pikkuisia lintuja metsäpolulla.


Tämä vahvistaa vaan enemmän sitä haavetta, että haluan lähteä joskus vaeltamaan Lappiin ruskan aikaan. Luonnossa aika vierähtää aivan eritavalla, kun kaupungin kaduilla tallustaessa.


Seuraavalla kerralla pakataan reppuun ne kaivatut makkarat, mehut ja otetaan lapset mukaan. Ilmeisesti Paukanevalta löytyy myös uimaranta, joka täytyy käydä viimeistään kesällä testaamassa. Oletteko käyneet Paukanevalla? Tai ruskaretkellä Lapissa? Vinkit ja fiilikset saa jakaa!

Hävikkipastaa parsasta, tomaatista ja ilmakuivatusta kinkusta

"Äiti tekee maailman parasta ruokaa", "äiti tää on niin hyvää" ja "äiti anna lisää". Näin tuumasi neidit, kun tein lounaaksi nopean pastan parsasta, kirsikkatomaateista ja ilmakuivatusta kinkusta. Nämä raaka-aineet olivat ylijäämää meidän lauantaisesta Racletteillasta.


Parhaimmat safkat syntyy ehdottomasti silloin, kun raaka-aineilla ei lähdetä kikkailemaan liikaa. Tämän herkkupastan maun salaisuus on runsaassa oliiviöljyssä hiljalleen kuulotettu valkosipulit. Valkosipulin maku pehmentyy ihanasti, kun se saa rauhassa kuullottua miedolla lämmöllä. Tämän jälkeen pannulle heitetään puolitetut kirsikkatomaatit ja parsat, maustetaan suolalla ja pippurilla. Lopuksi pannulle lorautetaan vielä pastan keitinvettä ja aivan valmistuksen loppu vaiheessa mukaan lisätään ilmakuivatut kinkut. Kastike sekoitetaan keitetyn pastan joukkoon ja avot ihan super simppeli sapuska on valmista.

Tällä samalla ohjeella on tullut tehtyä pasta useita kertoja eikä se petä koskaan. Muutaman kerran olen laittanut mukaan myös hienonnettua chiliä. 


Herkullista viikkoa juuri sinulle :)

Asioita joista olen onnellinen juuri nyt

Tänään vietetään YK:n kansainvälistä Onnellisuuden päivää, eli International Day of Happiness. Päivän kunniaksi ajattelin listata asioita, joista olen itse onnellinen juuri tällä hetkellä. Haluaisin haasta myös kaikki bloggaajat kertomaan blogissaan vähintään kolme asiaa, mistä olette onnellisia juuri nyt?


TYTÖT

Tytöt tietenkin ovat ehdottomasti paras asia elämässäni ja vaikka päivät välillä ovat rankkoja, en vaihtaisi niitä mistään hinnasta. Se tunne, kun kuulee päivittäin sanat "äiti on rakas", silloin niihin huonoimpiinkin päiviin tulee auringonpaiste. Äitiys on opettanut minulle niin paljon elämästä, ennenkaikkea olen oppinut arvostamaan sitä ja etsimään niitä valonpilkkuja jokaisesta päivästä.


PARISUHDE

Tämä kulunut vuosi on opettanut minulle paljon rakkaudesta, luottamuksesta ja itsestäni. Voin sanoa, että olen tuntenut itseni rakastetuksi tämän ensimmäisen yhteisen vuoden jokaisena päivänä, myös niinä huonoimpinakin. Olen oppinut  arvostamaan itseäni ja puhumaan siitä mitä tunnen. Olen onnellinen, että olen löytänyt elämääni miehen johon rakastun päivä päivältä enemmän.


KOTI

Meidän ihana pikkuinen koti. Paikka joka on tuntunut kodilta siitä asti, kun ensi kertaa asuntoa kävin katsomassa. Kolmen naisen turvasatama, jossa lähdettiin opettelemaan uutta elämää kolmestaan. Olen kiitollinen ja onnellinen siitä, että meillä on näin ihana koti.


TYÖ JA TERVEYS

Viime syksy oli minulle todella rankka henkisesti. Paljon A:han liittyviä sairaalakäyntejä, pari kuukautta meni ihan veitsen terällä heiluen. Tuntui, että oli jotenkin jatkuva pelko siitä mitä postiluukusta kolahtaa seuraavaksi. Vasta marraskuun viimeisinä päivinä saatiin saatiin heittää lopulliset heipat stressille, kun kävimme TAYS:sissa juttelemassa neurokirurgin kanssa. Joulukuu kun saatiin kahlattua läpi, jouduin itse vuoden vaihteen jälkeen 1,5kuukauden sairaslomalle käden takia. Viikottaisia lääkärikäyntejä, tutkimuksia, ja fysioterapiaa. Olo on kyllä niin kiitollinen, kun sain palata viitisen viikkoa sitten töihin. Työpaikkaan missä tulee täyteen seitsemän vuotta parin kuukauden kuluttua.


Mistä asioista sinä olet onnellinen juuri nyt?

Tervetuloa Mutsi-asemalle - Ketä me ollaan?

Hei sinä siellä ruudun toisella puolella ja tervetuloa lämpimästi Mutsi-asema blogiin. Kirjoittaminen on ollut minulle pitkään lähellä sydäntä ja jokunen teistä varmaan muistaakin minut jo vanhan Tukka auki blogini takaa. Mikäli olet täysin uusi lukija ajattelin aluksi esittäytyä, niin opit tuntemaan meidät hieman paremmin.



Minun nimeni on Iina, olen piakkoin neljännellekymmenelle siirtyvä kaksostyttöjen äiti. Kesällä virallisesti myös nelilapsisen uusperheen jäsen, kun muutamme kimpsumme ja kampsumme miehen kotiin. Minulla itselläni on syksyllä eskarin aloittavat identtiset kaksostytöt, sekä miehellä kaksi poikaa (4 & 7 vuotiaat). Rakkausstoorimme alkoi reilu vuosi sitten, kun matchasimme Tinderissä. Jo ihan ensimmäisistä viesteistä lähtien tuli tunne, että tässä voisi olla jotain enemmänkin. Tarvittiin vain yksi lauantai-ilta, pari whatsappissa lähetettyä karvalakki kuvaa ja tämä nainen oli lopullisesti ihan myyty. Voin palata meidän rakkausstooriin ihan omassa postauksessa mikäli teitä kiinnostaa kuulla siitä enemmän? :D



Blogia olen vaihtelevasti kirjoittanut jo yli kymmenen vuoden ajan. Ensimmäisen blogin aloitin asuessani ja opiskellessani Jyväskylässä. Paluumuutin kuitenkin takaisin Etelä-Pohjanmaalle vuonna 2009 ja vuonna 2010 tapasin lasteni isän jonka kanssa olimme yhdessä seitsemän vuotta. Vuonna 2013 aloin kirjoittamaan Baby on board nimistä vauvablogia tehtyäni positiivisen raskaustestin ystävänpäivänä 2013. Sen jälkeen blogin nimi on vaihtunut muutaman kerran vuosien varrella (Pikku naisia, More like me, Tukka auki). Vaikka kirjoittaminen on ollut minulle aina henkireikä,
 elämäntilanteen muuttuessa vanha blogini ei vain elvytysyrityksistä huolimatta enää herännyt henkiin. Lopuksi heräsi ajatus täysin uuden blogin aloittamisesta ja tässä sitä ollaan Mutsi-aseman äärellä.


Mikäli haluat lukea jostakin tietystä aiheesta, niin viestiä saa jättää kommenttiboxiin. Blogiin on tulossa varmasti paljon ajatuksia uusperhe-elämästä, ehkäpä kirjoittelen yleisellä tasolla myös eroamisesta, tai miltä tuntuu kun uusi kumppani tapaa lapset. Tämän kaiken syvällisemmän pohdinnan lisäksi tulossa varmasti myös paljon ihan tavallista hömppää lapsista, lastenvaatteista ja elämästä yleensä.

Seurantaan kannattaa laittaa myös meidän insta @iinahu johon päivittelen säännöllisen epäsäännöllisesti juttuja meidän arjesta ja käyhän kurkkaamassa myös miehen blogi Vispilä & jakoavain :)